Joulukranssi

En ole ollut joulukranssien ystävä ikinä. Mieleeni sanasta joulukranssi tulee havuista tehty ympyrä ja se taas ei kuvasta minun sisustusmakuani. Pinterestistä on tullut minulle addiktio, ja yksi päivä siellä eri hakusanoja kokeillen törmäsin joulukranssiin. Mutta ei mihinkä tahansa joulukranssiin, vaan minun makuuni olevaan joulukranssiin. Tästä hämmästyneenä vaihdoin hakusanaksi christmas wreath ja löysin mitä ihanampia joulukranssi-ideoita! Päässäni soi Hallelujah ja sain päähänpistoksekseni tehdä oman joulukranssin.

Pidän modernista valkoisesta sisustuksesta mustalla ja harmaalla höystettynä. Sellaisesta sisustuslehtien kansikuvasta. Tietenkään se ei omassa kodissa näytä siltä, kun on koirien tavaroita pitkin poikin, on akvaariota ja kaiken maailman ihania koriste-esineitä. Mutta tyyliltään enemmän teollinen valkoinen kuin runsas ja maalaisromanttinen valkoinen. No. Kyllä niitä hempeitäkin elementtejä löytyy, varsinkin joulun aikaan. Mutta se sallittakoon. Poikkeus vahvistaa säännön.

Simppelein lopputulos joulukransseissa oli niissä versioissa, joissa styroksirinkulan ympärille oli pyöritetty villalankaa. Pinta on sileä ja selkeä. Tähän siis halusin pyrkiä, joten menin ja ostin styroksirinkulan. Sinooperissa maksoi 2,45e jos en väärin muista.

Seuraavaksi mietin miten koristelen sen. Virkkaan koirille leluja näin talven tullen joten villalankoja on ja vaikka kuinka paljon. Päätin siis että virkkaan ruusuja ja hankin muutaman pikkuruisen joulupallon sinne sekaan piristämään.

Siivotessa vinttiä, löysin joulukoristeiden seasta valkoisia glitterkoristeita. Sellaisia palloja jotka on rautalangan päässä. Ne pääsivät myös mukaan askarteluun.

Lopputulos siis koostui harmaasta villalangasta jonka pyöritin styroksin ympärille, punaisista ja valkoisista virkatuista ruusuista ja punaisista ja hopeisista minijoulupalloista sekä muutamasta valkoisesta glitterpallosta. Hintaa tälle lystille tuli sen styroksirinkulan verran, koska lankoja löytyi jo kotoa, samoin joulupalloja. Helppoa ja halpaa.

Todistusaineistoksi muutama otos tuosta väsäyksestä.

Miehen mielestä lopputulos on kotitekoisen näköinen, mutta eikös sen pidäkin jos olen sen itse tehnyt? :D Hän myös totesi että aika yksinkertaisen näköinen. Mietin tuossa että tästä voisi tehdä joka jouluisen perinteen, että lisään siihen joka vuosi jotain lisää. Sitten se ajan myötä kasvaa omanlaiseksi kokonaisuudeksi. Katsotaan mitä mieltä olen ensi vuonna asiasta, tänä vuonna se saa olla oven edessä juuri tuollaisena.

Eikun virkkuukoukut heilumaan!

Homemade

Joulua kohti kun mennään, pitää miettiä myös joululahjoja. Henkilökohtaiset lahjat ovat minulle rakkaimpia, oli ne sitten itse kudotut villasukat tai rasia lempimakeisiani. Tämän vuoksi pyrinkin tekemään ainakin osan lahjoista itse.

Viime vuonna perehdyin kynttilöiden maailmaan. Se oli uskomattoman helppoa ja siihen kyllä hurahti todenteolla! Tarvittiin vain vanha kattila, steariinia ja parafiinia sekä sydänlankaa. Lisäksi voi hankkia värejä sekä tuoksuja. Googlailin mistä saisin tilattua edullisesti tarvikkeita. Olin ostanut Sinooperista aloituspakkauksen, jossa oli valmista steariini-parafiiniseosta sekä sydänlankaa. Löysin kuitenkin netistä Lahtisen Vahavalimon. Hallelujaaah!

Edullisimmaksi tulee ostaa erikseen parafiini ja steariini ja sekoitella itse oman mieltymyksen mukaan niitä. Vielä en ole mielestäni täydellistä sekoitussuhdetta saanut kehiteltyä, mutta olen jo aika lähellä. Sydänlangasta ja kynttilän muodosta riippuen kannattaa sekoitella materiaaleja keskenään. Parafiini on herkemmin sulavaa ainetta ja siitä tulee valkoinen, läpikuultamaton kynttilä. Steariini on taas kovempaa ainetta ja on läpikuultavampaa. Jos on liian tiukka sydänlanka suhteessa kynttilämassaan, kynttilämassa sulaa nopeasta alta pois ja jäljelle jää sydänlanka joka palaa valtavalla liekillä. Jos taas lanka palaa kynttilämassaa nopeammin, se kytee pienellä liekillä ja poraa keskelle kynttilää kolon, mutta ei sulata kynttilää tasaisesti.

Lisäksi huomioitavaa on toki astia mihin kynttilän tekee. Itse tykkään tehdä muotteihin kynttilät, jolloin niistä tulee ns. pöytäkynttilöitä ja tarvitsevat alusen minkä päällä niitä polttaa. Toinen vaihtoehto on valaa kynttilät johonkin kuumuutta kestävään astiaan. Tässä pitää huomioida, että astia todella kestää kuumuutta. Lasikippojen tulee olla paksua lasia ja kipon suuaukon leveämpi kuin pohja. Eli pilttipurkki ei käy, siinä on räjähtämisvaara. Mutta esim Ikean Galej-kipot toimivat hyvin.

Kynttilöiden värien kanssa voi leikitellä, tekemällä kerroksia kynttilöihin tai maalaamalla valmiin kynttilän pintaan akryylimaaleilla. Kynttilöiden maalaamista varten löytyy ihan omiakin tuotteita, mutta myös tavalliset akryylimaalitkin toimivat.

Muotteja voi tehdä kotonakin löytyvistä "roskista" tai sitten hankkia varta vasten valmistettuja muotteja. Kotona löytyviä materiaaleja ovat esimerkiksi maitopurkit, jugurttipurkit, peltipurkit.. Purkki pitää pestä hyvin ja kuivata. Kun purkki on varmasti kokonaan kuiva, voi kynttilän valaa siihen. Pahvisissa purkeissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena ehdottomasti on se, että kynttilän saa irti purkista vain repimällä purkin irti. Metallinen purkki pitää nopeasti kuumentaa että kynttilän saa tiputettua sieltä pois niin ettei kynttilä itsessään kuitenkaan sula. Metallinen purkki taas on varmasti tietyn muotoinen ja pitää muotonsa kuuman kynttilämassan kanssa, kun taas pahvinen purkki saattaa alkaa sortumaan ja vetämään kylmetessään sivuja sisäänpäin. Silloin kynttilästä tulee esimerkiksi neliön sijaan enemmän salmiakkiruudun mallinen. Kaikista helpoin ja varmin kaikin tavoin on silikonimuotti. Niitä voi itsekin yrittää valmistaa, mutta itse olen niissä hieman lähtenyt liioittelemaan ja epäonnistunut täysin. Saippuamuotit toimivat kynttilöille jos vain leikkaa pohjaan reiän sydänlankaa varten ja teippaa sen kiinni ettei massa valu ulos. Minulta löytyy mm. silikonisia muffinsivuokia joihin olen tehnyt reiän sydänlankaa varten. Toimii.

Geelikynttilät ovat ihan oma maailmansa. Ne oli joskus parikymmentä vuotta sitten muodissa, enkä ole vielä oikein ymmärtänyt miksei niitä enää haluta. Itse olen tehnyt näitä ja wau, ne on upeita! Lasikippo jonne pohjalle kiviä tai lasihelmiä tai muuta ja sitten kirkas geeli päälle. Näyttävä. Vielä upeamman ja yksinkertaisemman saa värjäämällä geelin kynttilävärillä ja puhaltamalla geelin sekaan kuplia pillillä. Kun kynttilää polttaa, kuplat hohtavat kynttilän sisällä. Normaalisti kynttilöitä valaessa pitää varoa kuplien muodostumista, mutta värillisen geelikynttilän ehdottomasti kruunaa sisällä hohtavat kuplat.

Laitan kuvia omatekemistäni kynttilöistä myöhemmin kunhan saan ne joulutavaroiden seasta kaivettua. Nyt vain ideoimaan!

Syystunnelmia

Pitkästä aikaa pääsin kirjoittamaan tänne, ollut sen verran hektistä tämä elämä nyt ollut. Joulu lähestyy ja sen tuoma tunnelma. Olen täysin jouluihminen, vaikkakin tämän hetken elämäntilanne, tai lähinnä sukulaisten asuinpaikat, aiheuttavat lievää jouluahdistusta. Haluaisin nauttien rauhallisesta joulusta kotona, viltin alle käpertyneenä kuunnellen joululauluja ja leipoen, syöden hyvin ja iloiten ominkäsin tehdyistä koristeista. Nyt joulu menee siinä että joulukuun alussa koristelen ja askartelen ja paketoin ja sitten lähdemme sukulaisten luo koko joulun ajaksi. Ensin menemme mieheni vanhempien luo jonka jälkeen siirrymme minun vanhempieni luo. Sitten kun arki koittaa niin ajetaan takaisin kotiin ja puretaan kaikki joulukoristeet. Ei sukulaisten luona joulunvietossa mitään vikaa ole, mutta joulurauhasta siinä on turha puhua. Se, että välimatka meiltä anoppilaani on kolme tuntia ja sieltä minun vanhempieni luo kolme tuntia, on aika paljon joulutunnelmasta pois. Mutta koitan nauttia tulevasta joulusta niin paljon kuin mahdollista, onhan joulu vain kerran vuodessa!

Jotta ei nyt ihan joulutunnelmiin mennä, päätin jakaa teille muutaman syksyisen kuvan. Luonto on syksyllä kauneimmillaan jos aurinko vain paistaa, ja se luo upeat puitteet kuvaamiselle. Nyt odottelenkin innolla että pääsen mieheni kanssa kuvaamaan meren rannalle auringonlaskua. Haluan ehdottomasti myös meistä yhteiskuvan sieltä, joten täytyy sumplia että pääsemme varmasti molemmat samaan aikaan paikalle. Nyt kun aurinko alkaa laskemaan jo aika aikaisin, pitää olla valppaana että kerkeää paikalle kameran kanssa.

Ja niitä syyskuvia.

Tallinna

Olin kahden rakkaan ystäväni kanssa viikonloppureissulla Tallinnassa. Tietenkin otin kameran mukaan, sehän oli selvä. Petyin kuitenkin matkalla itseeni, sillä kuvaaminen ei innostanutkaan niin paljoa mitä yleensä. Toki kuvausaiheitahan meidän reissulla ei paljoa ollut, joten siinä toki yksi syy. Emme tehneet mitään erikoista, kunhan kävelimme Vanhassa Kaupungissa, söimme hyvin ja nautimme toistemme seurasta. Yleensä tapaamisemme on suunniteltu melkein minuuttiaikataululla, mutta nyt lähdimme rennolla mielin matkaan. Se olikin oikein hyvä päätös, sillä viikonlopun jälkeen palasin kotiin rauhallisin mielin ja rentoutuneena. Toki pitkä välimatka kotoa Helsinkiin ja sieltä Tallinnaan verotti unta, mutta koska aika määränpäässä oli rauhallinen, oli myös yleinen tunnelma.

Yleensä kun lähden jonnekin kameran kanssa, edes hetkeksi, muistikortille tallentuu satoja kuvia. Isommissa tapahtumissa jopa tuhansia. Nyt pettymys oli suuri, kun tajusin koneella kuvia selatessani että kuvia oli alle sata. Onhan sekin toki paljon, mutta minulle se on aivan minimaalinen määrä. Kuvauskohteet olivat kuitenkin hyviä, joten tähän voisi todeta että laatu korvaa määrän.

Laitanpa teille siis tuliaisiksi muutaman otoksen.

Kerro kerro kuvastin

Jokaisella kuvaajalla on oma tyylinsä ottaa kuvia. Eri kuvakulmat, valotukset, rajaukset ja kuvankäsittely tekevät oman leimansa kuviin. Vasta aloittelevana kuvaajana tulee kokeiltua monia eri tyylejä, mutta silti huomaan tekeväni tietyt asiat aina samalla tavalla. Sama kuin maalauksissa, myös kuvissa katsojan rooli vaikuttaa kuvan tulkintaan. Makuja on monia, samoin tulkintoja. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, esittelenkin teille nyt muutaman otokseni tältä kesältä. Ehkä nämä kertovat minusta enemmän.

Tervetuloa!

Tervetuloa seuraamaan blogiani, arvoisa lukija!

Aloitan ensin kertomalla vähän taustoja tämän blogin synnylle. Kuten kaikki naiset, myös minä pidän kauniista asioista. Kauneuden jahtaaminen onkin saanut minut harrastamaan DIY juttuja, eli kaiken näköisiä askarteluprojekteja. Se myös mahdollisti työllistymisen kuvausalalla, joka puolestaan herätti sisäisen kuvaajani esiin. Nyt tätä blogia siis kirjoittaa harrastelijakuvaaja, joka kaiken muun ohessa kokeilee omia askartelutaitojaan.

Kuvat ja kuvien ottaminen on minulle nykyään henki ja elämä. Missä on tapahtumaa, siellä olen minä. Ja missä olen minä, on myös kamera. En kuitenkaan jahtaa julkisuuden henkilöitä kamerallani, vaan tuttuja ja perhettä, lemmikkejä ja luontoa monissa muodoissaan. Mitä useamman kuvan ottaa, sen parempia niistä tulee. Tässäkin siis pätee sanonta "harjoitus tekee mestarin". Tämän vuoksi räpsinkin kuvia tiheään tahtiin aina kuin mahdollista. Joskus jos aikaa on, olisi hienoa käydä kuvaajan tutkinto. Se varmasti opettaisi uusia puolia kuvaamisesta ja ammattitutkinnon myötä myös mahdollistaisi ammattikuvaajan tittelin.

Askartelusta hieman. Olen melkoinen poropeukalo. Intoa on, mutta taitoa ei niinkään paljon. Uskon että tähänkin pätee tuo harjoittelun voima, joten yritän siltikin. Välillä jopa onnistun, ja mikä sen suurempaa tyydystä tuokaan kun vaikeuksien kautta voittoon! Ideoita askarteluun saan entistä enemmän Pinterestistä. To do-listalla on vaikka kuinka paljon projekteja, mutta välillä tuntuu hankalalta löytää aikaa aloittaa. Osaan projekteista olen jo materiaalejakin hankkinut, joten kyse on vain ajan löytymisestä, ei muusta.

Toivon että tämän blogin lukeminen tuo teille ideoita oman itsensä toteuttamiseen!