Tallinna

Olin kahden rakkaan ystäväni kanssa viikonloppureissulla Tallinnassa. Tietenkin otin kameran mukaan, sehän oli selvä. Petyin kuitenkin matkalla itseeni, sillä kuvaaminen ei innostanutkaan niin paljoa mitä yleensä. Toki kuvausaiheitahan meidän reissulla ei paljoa ollut, joten siinä toki yksi syy. Emme tehneet mitään erikoista, kunhan kävelimme Vanhassa Kaupungissa, söimme hyvin ja nautimme toistemme seurasta. Yleensä tapaamisemme on suunniteltu melkein minuuttiaikataululla, mutta nyt lähdimme rennolla mielin matkaan. Se olikin oikein hyvä päätös, sillä viikonlopun jälkeen palasin kotiin rauhallisin mielin ja rentoutuneena. Toki pitkä välimatka kotoa Helsinkiin ja sieltä Tallinnaan verotti unta, mutta koska aika määränpäässä oli rauhallinen, oli myös yleinen tunnelma.

Yleensä kun lähden jonnekin kameran kanssa, edes hetkeksi, muistikortille tallentuu satoja kuvia. Isommissa tapahtumissa jopa tuhansia. Nyt pettymys oli suuri, kun tajusin koneella kuvia selatessani että kuvia oli alle sata. Onhan sekin toki paljon, mutta minulle se on aivan minimaalinen määrä. Kuvauskohteet olivat kuitenkin hyviä, joten tähän voisi todeta että laatu korvaa määrän.

Laitanpa teille siis tuliaisiksi muutaman otoksen.

Kerro kerro kuvastin

Jokaisella kuvaajalla on oma tyylinsä ottaa kuvia. Eri kuvakulmat, valotukset, rajaukset ja kuvankäsittely tekevät oman leimansa kuviin. Vasta aloittelevana kuvaajana tulee kokeiltua monia eri tyylejä, mutta silti huomaan tekeväni tietyt asiat aina samalla tavalla. Sama kuin maalauksissa, myös kuvissa katsojan rooli vaikuttaa kuvan tulkintaan. Makuja on monia, samoin tulkintoja. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, esittelenkin teille nyt muutaman otokseni tältä kesältä. Ehkä nämä kertovat minusta enemmän.

Tervetuloa!

Tervetuloa seuraamaan blogiani, arvoisa lukija!

Aloitan ensin kertomalla vähän taustoja tämän blogin synnylle. Kuten kaikki naiset, myös minä pidän kauniista asioista. Kauneuden jahtaaminen onkin saanut minut harrastamaan DIY juttuja, eli kaiken näköisiä askarteluprojekteja. Se myös mahdollisti työllistymisen kuvausalalla, joka puolestaan herätti sisäisen kuvaajani esiin. Nyt tätä blogia siis kirjoittaa harrastelijakuvaaja, joka kaiken muun ohessa kokeilee omia askartelutaitojaan.

Kuvat ja kuvien ottaminen on minulle nykyään henki ja elämä. Missä on tapahtumaa, siellä olen minä. Ja missä olen minä, on myös kamera. En kuitenkaan jahtaa julkisuuden henkilöitä kamerallani, vaan tuttuja ja perhettä, lemmikkejä ja luontoa monissa muodoissaan. Mitä useamman kuvan ottaa, sen parempia niistä tulee. Tässäkin siis pätee sanonta "harjoitus tekee mestarin". Tämän vuoksi räpsinkin kuvia tiheään tahtiin aina kuin mahdollista. Joskus jos aikaa on, olisi hienoa käydä kuvaajan tutkinto. Se varmasti opettaisi uusia puolia kuvaamisesta ja ammattitutkinnon myötä myös mahdollistaisi ammattikuvaajan tittelin.

Askartelusta hieman. Olen melkoinen poropeukalo. Intoa on, mutta taitoa ei niinkään paljon. Uskon että tähänkin pätee tuo harjoittelun voima, joten yritän siltikin. Välillä jopa onnistun, ja mikä sen suurempaa tyydystä tuokaan kun vaikeuksien kautta voittoon! Ideoita askarteluun saan entistä enemmän Pinterestistä. To do-listalla on vaikka kuinka paljon projekteja, mutta välillä tuntuu hankalalta löytää aikaa aloittaa. Osaan projekteista olen jo materiaalejakin hankkinut, joten kyse on vain ajan löytymisestä, ei muusta.

Toivon että tämän blogin lukeminen tuo teille ideoita oman itsensä toteuttamiseen!